Tilastojen mukaan ottelun johtoasema vaihtui 11 kertaa ja 9 kertaa oltiin tasapisteissä. Ottelu ratkesi viimeisen 30 sekunnin aikana ja lopputulokseksi kirjattiin 88-83 kotijengille. Tiukkaa siis oli, mutta lopputulos täysin sama kuin syksyllä. Bensa loppui kalkkiviivoille.

Mukijengi lähti matsiin Mikki-Hiiri viisikolla ja sen avulla saatiin kolmosia viskomalla muutaman pinnan johto. Jakson loppua kohden Honka pääsi paremmin peliin mukaan ja tuli tasoihin. Toisella jaksolla väännettiin ja käännettiin ja Muki otti puoliajalle 43-38 johdon. Tauolla juteltiin, että tilastollisesti olisi odotettavissa siis tasaisen vauhdin taulukon mukaan 10 pinnan vierasvoitto. Valitettavasti Honka oli asiasta toista mieltä ja otti heti puoliajan alkuun kovakouraisilla otteilla eron kiinni. MuKi rypisteli mukana ja sai vielä ennen viimeistä taukoa itselleen neljän pisteen johtoaseman takaisin. Viimeinen jakso mentiin kori korista ja kärkipaikka tulostaululla vaihteli tiuhaan aina viimeiselle minuutille saakka, kun tasatilanteessa 40 sekuntia ennen loppua Hongan Topi Halme naulasi kolmosen naruihin. Jälkitilanteesta seuranneesta aikalisästä Mukijengin valmennuksella ei kynässä muste eikä osaaminen ja mielikuvitus riittänyt korin taikomiseen ja Hongan puolustuslevypallon jälkeen ottelun päätuomari tuomitsi epäurheilijamaisen virheen Joonas Timoselle ja samalla päätti ottelun voittotaistelun.

Tällä kertaa EU virheen viheltämättömyydellä tuskin olisi ollut merkitystä, koska Honka oli piirun verran parempi aivan kuten syksyn kamppailussakin. Tekopaikat olivat läpi ottelun hieman laadukkaampia ja sallivan tuomarilinjan hyväksi käyttäminen kovuuden puolesta täysin omalla tasolla. 17 hyökkäyslevypalloa oli muutaman liikaa Mukijengin kannalta. Ottelu oli hyvä tasonmittaus ja edelleen ollaan mitan verran perässä. Ensi sunnuntaina vastus vaan kovenee ainakin MuKin puolesta, sillä vastassa on Raiders ja sen erittäin hankalat jenkkivahvistukset. Sarja on tasainen ja sijat 2-6 voiton sisällä toisistaan. Treenit kuitenkin jatkuvat ja yrittänyttä ei laiteta. Uutta matoa koukkuun ja toivotaan, että EU virheitä tulkittaisiin loppukausi toisin päin ja että MuKi johtaisi matseja 30 sekuntia ennen loppua. Silloinhan se ei harmita laisinkaan.

EU virheen tulkinnallisuudessa on kuitenkin tällä hetkellä liikaa liikkuma- ja tulkintavaraa ja ennen ottelua ei pysty ollenkaan sanomaan, että mitä saa tehdä ja mitä ei. Sääntökirjaa lukemalla asia ei selviä. Fakta on kuitenkin se, että jos aikaa kellossa on alle 30 sekuntia ja puolustava jengi on muutaman pinnan takana, niin se yrittää rikkoa ja pysäyttää kellon. Sen tietää tyhmempikin mestari. Myös allekirjoittanut siis. On kuitenkin hyvin mielenkiintoista, että rikkoa pitää siten, että samalla kun rikkoo, niin pitää pelata palloa, mutta ei kuitenkaan liian kovaa, koska sekin on epäurheilijamaista, vaikka ensimmäiset 39:40 minuuttia olisi puolin ja toisin hakattu halkoja jokaisessa tilanteessa. Ja vaikka mitä tekisi, niin tuomari saa silti tehdä sääntötulkinnan puolesta juuri niin kuin häntä sillä hetkellä haluttaa ja ilman sen suurempia keskusteluita. Pelit olisi mukavampi pelata loppuun saakka. Tai sitten se kuka johtaa 30 sekuntia ennen loppua tuomitaan voittajaksi. Edelleenkin, joka ikinen tappiolla oleva jengi yrittää siinä vaiheessa rikkoa, jos aivoissa on happivarantoja jäljellä. Virheen naamioiminen korostetusti pallon tavoittelemiseksi on erittäin kyseenalaista ja hyvin kaukana koripallosta.

Onneksi viikonlopun tärkeimmästä pelistä kuitenkin irtosi voitto ja nelosdirressä operoiva MuKi III säilyy edelleen voittamattomana. Vielä sunnuntai-illalla matka jatkui Suomen säkenöivimmän seuran eli HBA:n kotipyhättöön Mäkelänrinteen Uintikeskukseen. Olympiakomitean tukidollareita oli jäänyt muutama säkillinen HBA:n pukukopin nurkkaan pyörimään, josta nöyrät MuKilaiset toimittivat ne välittömästi takaisin omistajilleen, että ensi vuoden Bahaman reissu ei vaan jäisi lahjakkailta pojilta ja timangiselta valmennukselta väliin. Mukilaisia myös huoletti, että eihän Suomen paras ja osaavin valmennnus jää ilman kuukausipalkkaansa ja kausibonustaan, kun dollarinkuvilla varustetut ja painavat säkit oli tosiaan erehdyksissä jätetty Märskyn nurkkiin pölyä keräämään.

Itse pelissä olivat tunteet pinnassa puolin ja toisin ja epäurheilijamaisia- sekä teknillisiä virheitä jaettiin säkkikaupalla. Puoliajalle saakka vaikeuksissa ollut Mukijengi vaihtoi taktiikkaa toiselle puoliajalle ja aloitti ns. 1-4 pelaamisen. Eli 1 pelaaja hyökkää, loput puolustavat. Calle Adolfsson tiputtikin lopulta matsissa ”jonkun 60” ja kaikki loput pelaajat korin mieheen. Se riitti väkevään voittoon. Ottelun lopussa myös vaihdettiin klassiset tappouhkaukset ja katsottiin tuliko nyrkkeilyhanskat mukaan reenikassiin. Molemmat jengit selvisivät kuitenkin koitoksesta ilman lopullisia miesvahinkoja ja tapahtuma päättyi veljelliseen kättelyyn ja vaikeisiin "hieno peli" kommentteihin. Voitto ja tärkeät ylemmän jatkosarjan sarjapisteet Mukijengin plakkariin. Onneksi seurassa on edelleen olemassa lippulaiva joukkue, joka yrittää kaikin keinoin opettaa nuoremmilleen voittamisen kulttuuria.

On se koris vaan kivaa.